maanantai 17. joulukuuta 2012

Once in a blue moon

Viikonloppu meni oikein lupsakasti. Perjantaina vietimme chillin illan kotona. Ilta koostui punaviinistä, munchies suklaajädestä ja parhaasta joululeffasta, Love actually. On se vaan niin hyvä.

  
Lauantaina kävimme Peterheadin rannalla kävelyllä, ja merellä olikin meille upea show. Suuria aaltoja ja veden pärskintää, emme olleet aikaseimmin nähneet täällä noin korkeita aaltoja. Kummasteltiin molemmat sitä, että vaikka merellä oli kova meno, ei tuullut melkein ollenkaan. Jotenkin omituista, tai onko?
 

Kävimme iltapäivällä salilla ja illalla teimme taas Jamien ruokaa. Vuorossa oli Thai chicken laksa, eli nuudelikeittoa kanalla. Jussikin on aivan innoissaan meidän uudesta kokkikirjasta. Eihän nuo reseptit ole vaikeita, mutta niissä oppii käyttämään tuttuja mausteita erilailla.
Sunnuntaina aurinko paistoi ja oli todella upea päivä. Aamupalan jälkeen suuntasimme jälleen kohti lohikärmeitä ja prinsessoja. Tunnelmallinen Slains castle on vain noin 10 minuutin ajomatkan meiltä. Wikipedian mukaan, linna on inspiroinut kirjailija Bram Strokerin Dracula ooppusta vuonna 1895. Samaa nää paikallisetkin väittää. Parkkikselta oli vähän matkaa rannalle, mutta kun saavuttiin linnalle meidän mutaisilla kengillä niin oli taas henkeäsalpaavan kaunista.
Käytiin tämän jälkeen taas Cruden bay biitsillä ottaa brunaa. Leikittiin aarteenmetsästäjiä ja nähtiin me surffarikin. Ihana joulukuinen päivä.


Ja tosta otsikosta. Britit oikeasti käyttää näitä sanontoja. Nekin saavat hymyn mun suulle.
Besitos.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Buddies!



Meidän ensimmäiset vieraat, Nina ja Oliver saapuivat torstai-iltana viime viikolla. Oli aivan ihana mini-loma. Viime päivät ovat toudellakin olleet happy days!

Saimme tuliaiseksi salmiakkia, myös nestemäisessä muodossa ja Fazerin suklaata.

Jussin hakiessa vieraitamme kentältä, valmistin minä tomaattikeittoa a la Jamie. Taisivat vieraatkin ihastua tämän miehen reseptehin, koska Nina osti saman kokkikirjan itselleen.


Perjantaina Jussilla oli normipäivä. Joten me muut lähdimme päivällä käymään Cruden bayssä. Cruden bay on noin 2000 asukkaan kylä noin 15 minuutin ajomatkan verran meiltä. Nautimme auringonpaisteesta, rannasta ja merestä. Käveltyämme rannan toiseen päähän, näimme hylkeitä. Ainostaan päät, mutta kumminkin. Kuulemma rakkaus alkaa kukoistaa kun kävelee kyseisellä kauniilla rannalla..kuvista päätellen legenda pitää paikkansa :)



Kävimme lounaalla paikallisessa hotellissa. Oliver maistoi haggista ja Nina ja minä söimme päivän kalan. Todella maittavat ruuat.


Illalla lähdimme kohti Edinburghia. Ajomatka meni mukavasti pelaten autopeliä ja juoden pari siideri ja olutta. Vanha kunnon Roadtrip! Ystävämme, Jenni ja Olli ovat opettaneet meille hauskan ajanvietteen autossa. Eli päätetään kategoria, vaikka bändit ja artistit, jonka jälkeen päätetään sana joka muodostuu jos ei keksi bändiä/artistia. Meidän sana oli DRUNK, skottilaisittain lausuttu. Sitten joku aloittaa, vaikka Madonna, seuraavan pitää aloittaa artistin viimeisellä kirjaimella, eli tässä tapauksessa A:lla. Ja niin se peli jatkui ja jatkui, kunnes minä olin DRUNK. 

Illalla kävimme nauttimassa intialaista ruokaa. Very spicy, mutta hyvää.



Lauantai-päivä meni mukavasti turistellen. Nähtiin Edinburghin linna, käveltiin Royal Mile ja nautimme maittavan lounaan. Sillävälin kun Nina ja minä käytiin tsekkaamassa Edinburghin kauppojen antimet, niin pojat lähtivät kohti Arthurs Seatiä, näköalavuori.



Illalla kävimme syömässä tapaksia. Indaba-ravintolassa. Tämä keittiö oli saanut vaikutteita tapaksiinsa Venezuelasta, Etelä-Afrikasta ja Skotlannista. Ja taas oli maukasta. Ja joo, tää ravintola oli sijalla 3 kaikista yli tuhannesta ravintolasta Edinburghissa joita on Tripadvisorissa arvosteltu. Ruuat ehti nopeammin suuhun kuin kamera käteen..


Sunnuntaina oli miesten aamupäivä. H-hetki, jokaisen whiskyä nauttivan herrasmiehen elämässä. Suuntasimme siis paikalliseen viskitislaamoon, Tullibardine Distillery. Myös me mimmit tykättiin. Upeita tuoksuja vanhoissa tynnyreissä ja arvostan enemmän tämän kokemuksen jälkeen tätä juomaa, joka välillä aiheuttaa Jussille pistävän (nätisti sanottuna..) hengenhajun sunnuntai-aamuisin.




Tästä jatkui matka kohti Stonehavenia ja lohikäärmeitä ja prinsessoja, eli Dunnotar linnaa.
Kuvat kertokoon tunnelmasta. Oli todella kaunista.





Maanantai oli Peterhead-päivä. Käytiin shoppailemassa, rannalla ja tottakai Morrisonilla syömässä lounasta. Fish and Chips! 



Illalla syötiin hyvää biffiä ja Jamie inspiroitua salaattia. Tämän jälkeen pelattiin Party Aliasta, jonka saimme vierailtamme lahjaksi. Oliver osti matkamuistoksi stand-up koomikko Michael McIntyren DVD:n ja niihin iloisiin nauruihin meidän ensimmäisten vieraidemme visiitti loppui. Suosittelen tutustumaan tähän loistavaan koomikkoon, itse bongasin hänet Pupulandian Jenniltä.

Besitos.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Happy Days!


Listasin tähän alle asioita jotka saavat hymyn suulleni!

* Siskoni Nina ja hänen aviomies Oliver tulevat huomenna Skotlantiin! 

* Meillä on koti.

* Tee, villasukat ja Mr. Bublé.

* Keittön uudet lempparit: korianteri, cous cous, harissa-tahna ja sitruuna.

* Saatiin hankittua kuntosalijäsenyys.

* Lähdemme perjantaina Edinburghiin.

* Gradu-inspis is back!

* Jussi osti meille Jamie Oliver 15-minute meals –kirjan.

* Meillä on vaalenpunaisia neilikoita.

* Saan halata mun siskoa!

Besitos.

The only male blogger in the village

Linda on päivitellyt blogia sen verran mallikkaasti, että munkin on jo korkea aika naputella ensimmäiset rivini tänne. 

Mukavasti on elämä lähtenyt rullaamaan, päästiin tosiaan viimein muuttamaan perjantaina ja työtkin ovat maistuneet. Työpäivät ovat vähän pitempiä kuin Suomessa, mutta se ei pahemmin haittaa, sillä töissä on hyvä meininki ja tehtävät ovat mielenkiintoisia. Meitä on noin 30 tyyppiä työmaan toimistossa, ja vuoden alusta työmaalla pitäisi tallustaa yli 500 arjen sankaria päivittäin, eli kohtuullisesti kookkampaa pytinkiä ollaan rakentamassa kuin mitä Suomessa olen tottunut. Duuniporukkaan oli helppo päästä sisälle, riittää kun pelaa kössiä ja sulkista, tykkää oluesta ja viskistä, seuraa futista ja osaa kuittailla duunikavereille aina kun mahdollista.

Yli neljä kertaa Sturenkadun lukaalia isommassa kämpässä asuminen tuntuu oudolta, aina ei tarvitse olla menossa jonnekin kun asunnossa viihtyy, voi kokkailla ja kuurupiilossakin on muita piilopaikkoja kuin vaatekaappi. 

Pieni kommellus tosin sattui heti alkuun. Perjantaina vuokrafirmasta sanottiin, että kämpän omistaja tulee samana päivänä käymään ja antaa portin avaimen. Ovi sijaitsee sisäpihalla, ja ainoa käynti on portin kautta. Omistajaa ei kuulunut eikä hän vastannut puhelimeenkaan, mutta eipä se haitannut kun portti oli ollut koko ajan auki. Paitsi eipä ollut enää lauantai-iltana kun tulimme Aberdeenistä kauppakassien kanssa kotiin haaveillen jääkaapissa odottamassa olleen Ben Nevis -oluen välittömästä korkkaamisesta. No, lauantai-iltamme jatkui sitten rattoisasti Peterheadin poliisiasemalla, jossa avulias poliisisetä koitti selvittää omistajan numeroa. Sitä ei löytynyt, mutta palattuamme kadullemme portti olikin auennut ja kirmasimme välittömästi sisään ennen kuin se taas sulkeutuisi, ehkä jonkun ajastimen mukaan. 

Sunnuntaista tuli sitten kotipäivä, portti oli hetken aikaa auki, mutta suurimman osan ajasta kiinni, joten kävelylenkki ulkona ei enää kuulostanut niin houkuttelevalta, kun riski siitä että lenkki saattaisi sitten kestää koko yön oli lähes yhtä todennäköinen kuin Barcan liigamestaruus. Eipä se kuitenkaan haitannut, kun kotona lämmittivät patterit, vaimo ja Talisker.

lauantai 1. joulukuuta 2012

500 miles

Huomenta uudesta kodistamme!



Tämä bändi on skotlantilainen ja bändin on nimi on The Proclaimers ja sen muodostavat täkäläiset identtiset kaksoset. Tää biisi tuli tunnetuksi vuonna 1987, mutta Judelle ja mulle tää on ollu tuttu vasta parin vuoden ajan. Miksiköhän?
Loistava biisi.

Besitos.
 

torstai 29. marraskuuta 2012

Edinburgh pt. 1


Lähdimme pari viikkoa sitten ajelemaan Peterheadista Edinburghiin, matka kesti noin 3,5 tuntia. Jussista on kehkeytynyt kunnon vasemmanpuolisen liikenteenmestari. Itselläni on ajokokemusta vain noin 1 km, hotellilta Morrisonille ja takasin. Skarppia Linda!

Hotellimme oli aivan ihana, vanha herraskartano 1600-luvulta. Huoneemme oli valtava ja kaunis. Sisutettu punaisella, huoneen nimi oli Red room.



Lähdimme perjantaina pieneen meksikolaisravintolaan illalliselle. Jussin annos oli ihan ok, mun taas aika texmexiä. Pieni pettymys,  toki odotukset ovat korkeat kun Helsingistä löytyy loistava Patrona

Sieltä suuntasimme pubiin, ihan mahtava kokemus. Kävelimme hiljaisella kujalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulua paljon iloa ja riemua ja toki sehän kuului pubista. Oli kaiken ikäistä ja kokoista tyyppiä ja kattavat tarjonnat eri whiskejä ja oluita. Tämä oli ensikosketuksemme paikalliseen pubielämään ja kaikki odotukset täyttyivät.

Lauantaina kävimme Stockbridge kaupunginosassa. Siellä oli vähän sama fiilis kun Brooklynissa. Siis toki vain yhden kadun verran, Edinburgh on kooltaan kuin Helsinki. Aurinko paistoi, välillä tihkui, tapasimme ihanan labradorinoutajan, näimme kun pojat treenasivat rugbya ja kun perheet olivat puiston lammikolla ruokkimassa lintuja. Oli kiva fiilis.



Lauantaina oli myös Skotlanti-Etelä-Afrikka rugby-peli, joten kaupungilla oli paljon menoa ja meininkiä. Jussi katsoikin ensimmäistä kertaa kokonaisen rugby-pelin, kun minä panin menee kaikissa ihanissa putiikeissa, ja lempparihan sieltä löytyi. Kauniisti sisutettu ja romanttinen  Anthrophologie. Opiskelijan kukkaro oli ainut este shoppausmaniaan.



Illalla kävimme syömässä Larder ravintolassa. Paikallista ruokaa suosiva paikka. Itse nautin ankkaa ja Jussi fasaania. Suussa sulavaa ruokaa ja hyvää viiniä.

Sunnuntaina jatkui turistelu ja summa sumarum, Edinburgh on sympaattinen, raikas, yllätyksellinen ja onneksi pääsemme sinne uudestaan ensi viikolla!

Besitos.

Lights of Scotland

Varoitus!
Katsottuasi tämän videon, saatat ostaa lentoliput Skotlantiin.




Besitos.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

A typical day for a housewife



Heräilen siinä kahdeksan paikkeilla ja nautin herkullisen aamupalan. Niinkuin olen jo aikasemmin maininnut, on se tämän hotellin paras anti. Samalla luen päivän hesarin ipadilta, mahtava palvelu. Kiitos Maki & Kari.

Tavallisesti käyn aamupäivällä kirjastolla lukemassa päivänlehdet ja muita hömppälehtiä. Siinä samalla saatan käydä Morrisonilta (se paikallinen k-supermarketti) hakemassa lounasta. Niillä on ihan loistava salaattibaari. 



Teen gradua aika vaihtelevasti. Alkuun oli tarkoitus, että aloitan heti kun muutamme uuteen kotiin. Silloin en toki tiennyt että, muutto pitkästyy näin paljon. Ollakseni rehellinen on motivaatio vähän hukassa. Damn.

Hankin ilmaiseksi Netflixin, joten olen katsonut vähän eri tv-sarjoja ja pari leffaa. 

Koska, emme voi käydä salilla päivittäin (tarvii käydä opastetulla rundilla ja tarvitsee osoitteen), olen löytänyt juoksemisen ilon. Spotify täysille, sports trackeri päälle, napit korviin ja voilá! Eilen kun olin merenrannalla juoksemassa, alkoi yhtäkkiä sataa ihan täysii. Vitsi kuin upeeta juosta täyttä häkää kun tuuli ja sade paiskoo suoraan naamaan! Suomessa en varmaan olis millään lähtenyt sateella juoksemaan, mutta täällä se on elämys.



Jussi tulee kotiin noin kuuden aikaan illalla ja sitten ollaankin aika vaihtelevasti vietetty illat. Salille, syömään, Morrisonille, ollaan hotellilla, käydään kävelyllä/lenkillä yms. 

Kunhan päästään muuttamaan on minulla paljon suunitelmia. Mahtavinta on saada se oma keittiö, meillä kun ei ole ollut kunnon keittiötä sitten kesän 2010. 

Kuvat ovat meidän häämatkalta Italiasta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Loch Muick & Ballater

Oltiin perjantaina Aberdeenissä käymässä, syötiin hyvä pizzat ja nautittiin lasilliset punaviiniä. Meidän oli tarkoitus käydä vähän shoppailemassa, mutta kaupat menikin jo 18.30 perjantaisin kiinni. Meille harmi, mut aika kiva työntekijöille ja varmaan Judekin sisimissään hyppi tasajalkaa. Käytiin sitten vaan Peckhamsilla (kahvila/kauppa) hakemassa Panda lakua. Pari viikkoa sitten löysin samasta kaupasta Annas pepparkakor, mumsfilibabba!
Lauantai-aamuna lähdimme kohti Skotlannin vuoria, nk. munroja. Varasimme hotellihuoneen Gordons Guest Housesta joka sijaitsee Ballaterin kylässä (kartalla A)


Ajomatka kesti noin kaksi tuntia. Matkalla näimme lampaita, hevosia, puhveleita, nummia, munroja, Dee-joen, paikallisia Lance Armstrongeja. Saavuimme Ballateriin puolilta päivin ja lähdimme siitä heti meidän ensimmäiselle patikontireissulle Loch Muick ympäri. Sää oli ihan kiva, pari astetta ja puolipilvistä. Kuvat kertokooon tunnelmasta puolestamme.


Illalla kävimme kylällä. Kylällä oli järjestetty pienet joulu-karkelot, joten ostimme fudgea ja glühweinia. Ja Jussi löysi paikallista olutta.



Sunnuntaina päivämme alkoi nauttimalla Gordonin valmistama aamupala. Hyvää hedelmäsalaattia, parit lohi-tuorejuusto leivät ja erinomaista kahvia. 
Ajattelimme, että käydään parissa eri linnassa, mutta valitettavasti oli todella sateinen päivä ja puutarhoissa käveleminen ilman kunnon varusteita ei oikeen napannut. 
Onneksemme voimme käydä näissä linnoissa myöhemminkin, koska ajomatka Peterheadista on vain pari tuntia ja olemme täällä vielä monta kuukautta.

Sunnuntaina hotellilla, Jussi katsoo Chealsean & Barcan pelejä ja mä raapustin tätä tekstiä. Niin ja tottakai katotaan sunnuntaisin aina Solsidan TV 4 Play:n kautta. Aivan loistava sarja!
Tuli muuten lauantaina tasan 8 vuotta siitä kun ystävämme Lotta kaatui the Clubin edessä ja herrasmies Hema auttoi hänet pystyyn. Kiitos siitä.
Besitos.

torstai 22. marraskuuta 2012

Christmas and New Year in London

Kuvat: We heart it
Lennot varattu, ekaa kertaa testataan easyjet -lentoyhtiötä. Saamme asua Jussin kolleegan luona koko lomamme ajan, 22.12.2012 - 1.1.2013. Jussin kolleega, Lotta lähtee itse Ruotsiin perheen pariin jouluksi.
Asunto sijaitsee Kengsingtonissa, lähellä Notting Hilliä. On kiva yöpyä asunnossa, voi käydä vaikka Portbellolla hakemassa tuoreet hedelmät ja jouluherkut ja elää viikon verran Londoner -elämää.
En ole koskaan käynyt Lontoossa, joten taas voi yhden ruksin laittaa Bucket Listiin.

Laittakaa ihmeessä Lontoo-vinkkejä!



Besitos.
Ollaan Bloglovinissa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hotel Albert

Vagabond-elämä jatkuu asuntopapereiden takia. Saattaa olla, että joudumme asumaan vielä noin viikon hotellissa. Jouduimme tänään vaihtamaan hotellia kun Palatsi on täynnä, nyt sitten pääsimme ihastuttavaan Hotel Albertiin yhdeksi yöksi. Huomenna vaihdamme takaisin Palatsiin ja olemme siellä kunnes saamme avaimet omaan kotiin. Palatsi on Skanskan sopimushotelli, joten sen takia yövymme siellä.

- Margareth, Margareth is room nr. 2 ready?
- Oh, yes I'll just put an extra pair of towels and it's done.
- Oh, lovely.

Näin alkoi visiitimme Peterheadin suloisimmassa hotellissa. Jussi tuli kesken työpäivän auttaa muuttamaan kamat yhden korttelin päähän, eli ei tää muutto nyt hirmuisen pitkä ollut. Niin, ja tämä hotelli on samalla kadulla kun tuleva kotimme. On tää jotenki vähän koomista.
Huone on täynnä kukkia. Peitot, tapetit, tyynyt, suihkuverho ja taulut ovat täynnä kukkia. Nyt on brittii.

Hotelli on todella kotoisa ja työntekijät kyselevät mistä olemme kotosin ja mitä me teemme Peterheadissa. Ihanan kotoisa fiilis, lämmin ja hyvähenkinen hotelli. Paljon tekokukkia, ihmisiä juomassa teetä, fudge-karamelleja, porsliinivaaseja ja totta kai paikallisia vanhoja herrasmiehiä olueella.
Radiosta kuuluu joulumusaa ja ihmisen on hyvä olla. 








Olemme illalla menossa Ellonin kaupunkiin, noin 20 minuuttia autolla Peterheadista. Jude menee pelaamaan squashia kolleegoiden kanssa ja minä meen salille.
Kivaa vaihtelua.