Queen Street

Ja taas meni yksi viikonloppu, se oli meidän 10 viikonloppu Briteissä. Aika se vain lentää.

Vähän fotoja meiän kodista ja tarinoita viikonlopulta.

Viikonloppuun kuului urheilua, leffaa ja mukavaa hengailua kotona.

Käytiin katsomassa Life of Pi 3D -elokuva. Monet ovat kehottaneet lukemaan kirjan, mutta emme raaskineet odottaa ja lauantaina köröttelimme Aberdeeniin leffaan. Oli kyllä todella hieno elokuva, visuaalisesti makein leffa pitkään aikaan.

Jude kävi samalla reissulla parturissa ja nyt sillä on siisti ja lyhyt (insinööri-)tukka.

Sunnuntaina käytiin salilla ja tehtiin hyvää ruokaa. Jude on ostanut uimalasit ja vetelee kun Phelpsi konsanaan Peterheadin uimahallin altaassa. Hyvä Jude!

Tuon värikkään Helsinki -kortin löysin yhdestä pikkuliikkestä Vaasankadulla, Fox & Rabbit
ja toi Keep calm -kortti on melkein yhtä pakollinen täälläpäin kuin ruisleipä Suomesssa. Sekin on raahattu Suomesta saakka, se taas toisesta ihastuttavasta kivijalkaliikkestä Mariankadulta, Mariankadun olkkari. Tulipa ikävä Helsinkiä.

Näissä tähtilakanoissa me toivotellaan toisillemme Hyvää yötä. Yöpöydällä loistaa Iittalan Kastehelmi kynttilälyhty ja tällä hetkellä lasipullon ruusu on vaihtunut keltaisiin neilikoihin.

Täälläpäin ulkona on jopa +10 astetta, joten olen vähän kevätfiilareissa. Mutta niin taitaa moni muukin jo olla :)
Kuningattaren kadulta terkkuja kaikkialle!

besitos.

Mind the gap

Hyvää uutta vuotta 2013!

Meidän osalta vuosi loppui ja alkoi Lontoo-cityn sykkeessä. Meidän asunto oli loistavalla sijannilla, joten päästiin double deckereiden sekä tuben että pikkujalkojemme voimin joka puolelle tätä Iso-Britannian pääkaupunkia.

Ei tarvinnut joka päivä stressaa milloin aamupala tarjoillaan ja että mitkä nähtävyydet ovat nähtävä juuri tänään, eli loistavaa että matkamme kesti jopa 10 päivää ja että saimme yöpyä kaverimme asunnossa.

Keittiömme.

Kuvia Kensington Parkista, Notting Hillistä ja kotikatumme pubista. Pubin ulkoseinään oli kiinnitetty 53 joulukuusta. Toinen erittäin tärkeä fakta on myös se, että tässä samaisessa pubissa, minä Linda, join ensimmäisen kokonaisen pinttini, taisi olla pale ale. Brittiolut on todella maukasta.

Ruoka - mikä ihana tekosyy!
1. Löysin Skandium-liikkeestä panttereita. Skandium on skandinaavialaista muotoilua myyvä putiikki.Paljon Iiitalaa ja Marimekkoa.

2. Käytiin lounaalla ihastuttavassa ravintolasssa. Täällä syödään noita ruusukaaleja todella paljon jouluaikaan. Ihan todella koukuttavia.

3. Käytiin Windsorissa ja Etonissa moikkaamassa meidän ystävää Barcelona ajoiltamme. Windsorin linna tuli tutuksi ja käytiin vilkaisemassa myös yhtä maan arvostetuimpia yksityiskouluja, Eton College. Muuan muussa kaksi edellistä pääministeriä ovat käyneet tämän koulun ja maan prinssit, William ja Harry. Tämä Eton mess on kuuluisa paikallinen jälkiruoka.

4. Käytiin South Bankin puolella ja tutustuttiin Borough marketiin. Todella symppis mesta. Tässä minä syön paikanpäällä valmistettua tomaatti-, chili-, paprikakeittoa. Jussi sensijaan nautti possupatongin.

 

Kuviahan meillä tältä reissulta on parisen sataa ja kokemuksia pitkälti yhtä paljon.

Kiitos vanhemmat loistavasta joululahjasta - Lion King-musikaali. Ehdottomasti yksi reissun kohokohdista. Kiitos Lontoo sinun kaikista maukkaista ravintoloista, söimme niin herkullista ruokaa. Ruokalistaamme kuului brittiläinen-, kreikkalainen-, espanjalainen-, suomalainen-, persialainen-, italialainen-, libanolilainen-, japanilainen- ja thaimaalainenruoka.
Koettiin mm. Notting Hill, Chelsea, Oxford Street, Harrods, Leicster Sq., Kensington, Winter Wonderland, Hyde Park, Camden Market, Buckingham Palace, Westminister Abbey, Big Ben, Tower bridge, Tate Modern, Soho...
Niin ja yhtenä sateisena päivän vietimme 3 tuntia National History Museumissa.

Left a piece of my heart - yet again - in this wonderful city.

Once in a blue moon

Viikonloppu meni oikein lupsakasti. Perjantaina vietimme chillin illan kotona. Ilta koostui punaviinistä, munchies suklaajädestä ja parhaasta joululeffasta, Love actually. On se vaan niin hyvä.

  
Lauantaina kävimme Peterheadin rannalla kävelyllä, ja merellä olikin meille upea show. Suuria aaltoja ja veden pärskintää, emme olleet aikaseimmin nähneet täällä noin korkeita aaltoja. Kummasteltiin molemmat sitä, että vaikka merellä oli kova meno, ei tuullut melkein ollenkaan. Jotenkin omituista, tai onko?
 

Kävimme iltapäivällä salilla ja illalla teimme taas Jamien ruokaa. Vuorossa oli Thai chicken laksa, eli nuudelikeittoa kanalla. Jussikin on aivan innoissaan meidän uudesta kokkikirjasta. Eihän nuo reseptit ole vaikeita, mutta niissä oppii käyttämään tuttuja mausteita erilailla.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja oli todella upea päivä. Aamupalan jälkeen suuntasimme jälleen kohti lohikärmeitä ja prinsessoja. Tunnelmallinen Slains castle on vain noin 10 minuutin ajomatkan meiltä. Wikipedian mukaan, linna on inspiroinut kirjailija Bram Strokerin Dracula ooppusta vuonna 1895. Samaa nää paikallisetkin väittää. Parkkikselta oli vähän matkaa rannalle, mutta kun saavuttiin linnalle meidän mutaisilla kengillä niin oli taas henkeäsalpaavan kaunista.

Käytiin tämän jälkeen taas Cruden bay biitsillä ottaa brunaa. Leikittiin aarteenmetsästäjiä ja nähtiin me surffarikin. Ihana joulukuinen päivä.

Ja tosta otsikosta. Britit oikeasti käyttää näitä sanontoja. Nekin saavat hymyn mun suulle.

Besitos.

Buddies!

Meidän ensimmäiset vieraat, Nina ja Oliver saapuivat torstai-iltana viime viikolla. Oli aivan ihana mini-loma. Viime päivät ovat toudellakin olleet happy days!

Saimme tuliaiseksi salmiakkia, myös nestemäisessä muodossa ja Fazerin suklaata.

Jussin hakiessa vieraitamme kentältä, valmistin minä tomaattikeittoa a la Jamie. Taisivat vieraatkin ihastua tämän miehen reseptehin, koska Nina osti saman kokkikirjan itselleen.

Perjantaina Jussilla oli normipäivä. Joten me muut lähdimme päivällä käymään Cruden bayssä. Cruden bay on noin 2000 asukkaan kylä noin 15 minuutin ajomatkan verran meiltä. Nautimme auringonpaisteesta, rannasta ja merestä. Käveltyämme rannan toiseen päähän, näimme hylkeitä. Ainostaan päät, mutta kumminkin. Kuulemma rakkaus alkaa kukoistaa kun kävelee kyseisellä kauniilla rannalla..kuvista päätellen legenda pitää paikkansa :)

Kävimme lounaalla paikallisessa hotellissa. Oliver maistoi haggista ja Nina ja minä söimme päivän kalan. Todella maittavat ruuat.

Illalla lähdimme kohti Edinburghia. Ajomatka meni mukavasti pelaten autopeliä ja juoden pari siideri ja olutta. Vanha kunnon Roadtrip! Ystävämme, Jenni ja Olli ovat opettaneet meille hauskan ajanvietteen autossa. Eli päätetään kategoria, vaikka bändit ja artistit, jonka jälkeen päätetään sana joka muodostuu jos ei keksi bändiä/artistia. Meidän sana oli DRUNK, skottilaisittain lausuttu. Sitten joku aloittaa, vaikka Madonna, seuraavan pitää aloittaa artistin viimeisellä kirjaimella, eli tässä tapauksessa A:lla. Ja niin se peli jatkui ja jatkui, kunnes minä olin DRUNK. 

Illalla kävimme nauttimassa intialaista ruokaa. Very spicy, mutta hyvää.

Lauantai-päivä meni mukavasti turistellen. Nähtiin Edinburghin linna, käveltiin Royal Mile ja nautimme maittavan lounaan. Sillävälin kun Nina ja minä käytiin tsekkaamassa Edinburghin kauppojen antimet, niin pojat lähtivät kohti Arthurs Seatiä, näköalavuori.

Illalla kävimme syömässä tapaksia. Indaba-ravintolassa. Tämä keittiö oli saanut vaikutteita tapaksiinsa Venezuelasta, Etelä-Afrikasta ja Skotlannista. Ja taas oli maukasta. Ja joo, tää ravintola oli sijalla 3 kaikista yli tuhannesta ravintolasta Edinburghissa joita on Tripadvisorissa arvosteltu. Ruuat ehti nopeammin suuhun kuin kamera käteen..

Sunnuntaina oli miesten aamupäivä. H-hetki, jokaisen whiskyä nauttivan herrasmiehen elämässä. Suuntasimme siis paikalliseen viskitislaamoon, Tullibardine Distillery. Myös me mimmit tykättiin. Upeita tuoksuja vanhoissa tynnyreissä ja arvostan enemmän tämän kokemuksen jälkeen tätä juomaa, joka välillä aiheuttaa Jussille pistävän (nätisti sanottuna..) hengenhajun sunnuntai-aamuisin.

Tästä jatkui matka kohti Stonehavenia ja lohikäärmeitä ja prinsessoja, eli Dunnotar linnaa.

Kuvat kertokoon tunnelmasta. Oli todella kaunista.

Maanantai oli Peterhead-päivä. Käytiin shoppailemassa, rannalla ja tottakai Morrisonilla syömässä lounasta. Fish and Chips! 

Illalla syötiin hyvää biffiä ja Jamie inspiroitua salaattia. Tämän jälkeen pelattiin Party Aliasta, jonka saimme vierailtamme lahjaksi. Oliver osti matkamuistoksi stand-up koomikko Michael McIntyren DVD:n ja niihin iloisiin nauruihin meidän ensimmäisten vieraidemme visiitti loppui. Suosittelen tutustumaan tähän loistavaan koomikkoon, itse bongasin hänet Pupulandian Jenniltä.

Besitos.

Happy Days!

Listasin tähän alle asioita jotka saavat hymyn suulleni!

* Siskoni Nina ja hänen aviomies Oliver tulevat huomenna Skotlantiin! 

* Meillä on koti.

* Tee, villasukat ja Mr. Bublé.

* Keittön uudet lempparit: korianteri, cous cous, harissa-tahna ja sitruuna.

* Saatiin hankittua kuntosalijäsenyys.

* Lähdemme perjantaina Edinburghiin.

* Gradu-inspis is back!

* Jussi osti meille Jamie Oliver 15-minute meals –kirjan.

* Meillä on vaalenpunaisia neilikoita.

* Saan halata mun siskoa!

Besitos.

The only male blogger in the village

Linda on päivitellyt blogia sen verran mallikkaasti, että munkin on jo korkea aika naputella ensimmäiset rivini tänne. 

Mukavasti on elämä lähtenyt rullaamaan, päästiin tosiaan viimein muuttamaan perjantaina ja työtkin ovat maistuneet. Työpäivät ovat vähän pitempiä kuin Suomessa, mutta se ei pahemmin haittaa, sillä töissä on hyvä meininki ja tehtävät ovat mielenkiintoisia. Meitä on noin 30 tyyppiä työmaan toimistossa, ja vuoden alusta työmaalla pitäisi tallustaa yli 500 arjen sankaria päivittäin, eli kohtuullisesti kookkampaa pytinkiä ollaan rakentamassa kuin mitä Suomessa olen tottunut. Duuniporukkaan oli helppo päästä sisälle, riittää kun pelaa kössiä ja sulkista, tykkää oluesta ja viskistä, seuraa futista ja osaa kuittailla duunikavereille aina kun mahdollista.

Yli neljä kertaa Sturenkadun lukaalia isommassa kämpässä asuminen tuntuu oudolta, aina ei tarvitse olla menossa jonnekin kun asunnossa viihtyy, voi kokkailla ja kuurupiilossakin on muita piilopaikkoja kuin vaatekaappi. 

Pieni kommellus tosin sattui heti alkuun. Perjantaina vuokrafirmasta sanottiin, että kämpän omistaja tulee samana päivänä käymään ja antaa portin avaimen. Ovi sijaitsee sisäpihalla, ja ainoa käynti on portin kautta. Omistajaa ei kuulunut eikä hän vastannut puhelimeenkaan, mutta eipä se haitannut kun portti oli ollut koko ajan auki. Paitsi eipä ollut enää lauantai-iltana kun tulimme Aberdeenistä kauppakassien kanssa kotiin haaveillen jääkaapissa odottamassa olleen Ben Nevis -oluen välittömästä korkkaamisesta. No, lauantai-iltamme jatkui sitten rattoisasti Peterheadin poliisiasemalla, jossa avulias poliisisetä koitti selvittää omistajan numeroa. Sitä ei löytynyt, mutta palattuamme kadullemme portti olikin auennut ja kirmasimme välittömästi sisään ennen kuin se taas sulkeutuisi, ehkä jonkun ajastimen mukaan. 

Sunnuntaista tuli sitten kotipäivä, portti oli hetken aikaa auki, mutta suurimman osan ajasta kiinni, joten kävelylenkki ulkona ei enää kuulostanut niin houkuttelevalta, kun riski siitä että lenkki saattaisi sitten kestää koko yön oli lähes yhtä todennäköinen kuin Barcan liigamestaruus. Eipä se kuitenkaan haitannut, kun kotona lämmittivät patterit, vaimo ja Talisker.

500 miles

Huomenta uudesta kodistamme!

Tämä bändi on skotlantilainen ja bändin on nimi on The Proclaimers ja sen muodostavat täkäläiset identtiset kaksoset. Tää biisi tuli tunnetuksi vuonna 1987, mutta Judelle ja mulle tää on ollu tuttu vasta parin vuoden ajan. Miksiköhän?
Loistava biisi.

Besitos.