Aboot Glasgow

Oltiin viikonloppuna Glasgowssa käymässä. Oli muuten aika cooli paikka. Emme olleet etukäteen suunnitelleet kauheesti mitä tahdomme tehdä ja nähdä, joten aika löysin rantein sitten viikonloppu sujui.

Perjantaina lähdimme jo hyvissä ajoin ajamaan kohteeseen. Automatka meni mukavasti Spotifyta kuunnellessa ja pääsimme kokemaan lumisateessa ajamisen kesärenkailla. Näillähän ei siis ole talvirenkaita, tai jos on niin ne eivät ole paljon käytettyjä. Onneksi lunta ja miinuskeliä kesti vain noin 20 minuuttia kolmen ja puolen tunnin matkasta. Ja ennekuin lähdimme matkaan kävimme postissa hakemassa meille tulleen paketin. Siellä oli mun kaasoilta ihania lahjoja, love you girls!

 

 

 

Yövyimme Ingram Streetillä, Mercure -hotellissa. Ei mikään hääppönen hotelli, mutta olipahan katto pään päällä. Kaksi yötä maksoi noin sata puntaa, joten ei se kalliskaan ollut.

Kävimme italialaisessa syömässä risottoa ja pastaa. Ihan ok safkat, en nyt millään muista paikan nimeä. Siitä jatkoimme drinkeille Blue Dog cocktailbaariin. Baarimikot valmistivat todella maukkaita drinkkejä samaan aikaan kun pianisti soitti mm. Elton Johnin Rocket Manin. Loistava biisi. Tutustuimme siinä sitten kolmeen Glaswegian kundiin ja ilta meni oikein mukavasti drinkkejä hörpiten.

 

Lauantaina lähdimme aamupalalle läheiseen hotelliin, jota eilinen tuttavuus oli meille suositellut. Mun maukas leipä sisälsi lihaa, suolakurkkua, piparjuuritahnaa ja hyvää majoneesia, ja kas syötäni sen ei pienestä päänsärystä ollut merkkiäkään.

 

Suuntasimme maailman kolmanneksi vanhimmalla metroverkostolla (Lontoo ja Budapest ovat vanhempia) Kelvingrove Art Gallery and Museumiin Glasgown Westendiin. Oli taas kerran mukavat pari tuntia. Museossa on taideteoksia eri aikakausilta sekä muita luonto- ja kulttuuriaiheisia esineitä ja teoksia.

Nälän iskettyä otti Jude perinteiseen tapaan Yelpin tai Tripadvisorin apuunsa ja hetken päästä masumme täyttyi meksikolaisella ruualla. 

Tästä jatkoimme West Endissä sijaitsevalle Ashton Streetille, mukulakivikadulle drinkeille. Grosvenor Cafe oli trendikäs ja kivasti sisustettu mesta. Ashton street on must-see Glasgowssa. Pienellä kadun-pätkällä on kymmeniä pubeja, ravintoloita, leffateatteri ja iltaisin on paljon menoa ja vilskettä. 

 

 

Jatkoimme täältä hotellille mun ensimmäisen brittijuorulehden kera. Joo, ajattelin että lomalla saan osta yhden näistä kymmenistä paikallisista 7 päivää -lehdistä. Nyt sitten tiedän paljon jengi on laihtunut ja lihonnut ja onko Taylor Swift ja se One Direction dude vielä yhdessä. Repikää siitä.

Reissun kohokohta oli kyllä kun mentiin Broadcastille katsomaan Edinburghlaista räppitrioa, Young Fathers. Heillä oli Tape albumin levyjulkkarit. Ennen keikan alkua siellä oli tarjolla punaisesta messinkiastiasta kanaa ja riisiä. Aikamoista. Illan keikka oli todella energinen ja pienessä kellarissa oli todella kova fiilis. 

Kamera ei ollut mukana, mut onneksi Judella on kuvia kännykässä.

 

Sunnuntaina Jude lähti Transportation museoon. Sieltä esim. toi nippelitieto tosta metrosta :) Sillävälin mä kävin shoppailemassa, saldona pari Therese Sennerholtin korttia. Näitä kortteja löytyy mm. Olkkarista jonka jo aiemmin mainitsin. Mulla oli myös idea laittaa näitä osuvia tekstejä Save the Date -kortteina, mutta päädyttiin sitten toiseen ratkaisuun. 

 

Oli taas vaihderikas viikonloppu ja voin vaan todeta, että on aika upeeta pystyy kokemaan näin paljon Skotlantia ja Britannia. Vaikka välillä arki onkin rankkaa ilman perhettä ja ystäviä, on tämä ulkomaankomennus sen arvoista. Kohtahan on heinäkuu ja löydämme itsemme landelta rose-lasi ja kylmä Koffi kädessämme.

Aurinkoa ja iloa teille kaikille.

 

Tässä palaa petskiä kauneimmillaan.

 

 

besitos.